Mari Halonen: Parasta vapaus, pelottavinta pimeys

Mari Halonen – Parasta vapaus, pelottavinta pimeys

11.4.-8.6.2025 | GalleriA

ti/tue 10-17, ke / wed 10-19, to-su / thu-sun 10-17

Näyttelyn piirustukset perustuvat Halosen kokemuksiin yhteisötaiteilijan työstä ikääntyneiden parissa. Hän käsittelee teoksissaan vanhenemista yhteiskunnallisella ja henkilökohtaisella tasolla. Halonen on kohdannut elämässään ja yhteisötaiteilijan työssään satoja vanhuksia. Hän on vieraillut kodeissa, palveluasumisyksiköissa, päiväryhmissä ja yhteisöissä. Hän on kohdannut eläkkeellä elämänsä upeinta aikaa viettäviä ihmisiä ja myös heitä, jotka ovat hoivan piirissä jo verrattain nuorina.

“Muistisairaus on pelottava ja kummallinen sairaus. Olen päässyt katsomaan elämää monesta suunnasta, ja yksi asia on meille kaikille yhteistä, vanheneminen. Piirtäessäni mietinkin; mitä itse toivon? Kuinka haluan viettää vanhuuteni päivät? Asetan itseni muistisairaan asemaan ja kysyn kuinka haluan itseäni kohdeltavan, jos en enää kykene itse sitä kertomaan. Mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä kun keho haurastuu tai muisti heikkenee?”

Tiedotusvälineissä puhutaan päivittäin vanhustenhoidon tilasta ja tulevaisuudesta. Tilanne etenee vääjäämättä kohti kriisiä, kun suuret ikäluokat vanhenevat ja hoitohenkilökunta eläköityy kertarysäyksellä. Hoivan ja avun tarve tulee olemaan valtava. Kuka meitä hoitaa ja kuka hoivaa saa? Millainen on arvokas loppuelämä, millainen on arvokas kuolema?

Vanhenemiseen liittyvien epävarmuuksien ja pelkojen rinnalla Halonen on halunnut tuoda esille myös sen hyviä puolia. Riemun siitä, että on aikaa tehdä asioita, joita on aina halunnut tehdä. Voi liittyä mummobändiin, tehdä asioita ensimmäistä kertaa, lukea niin paljon kuin huvittaa, matkustaa, käydä konserteissa ja jääkiekkopeleissä, rakastua uudelleen ja levätä, kun väsyttää. Parasta vanhenemisessa on vapaus.

Näyttely koostuu kolmesta osasta:

1. Hyvinvointivaltion rakentajat eli 100 vanhusta

Sotien jälkeen ihmiset rakensivat maamme uudelleen, korjasivat ja uudistivat, tekivät työtä ja

lapsia, antoivat kaikkensa. Mitä me annamme heille?

2. Sarjakuva vanhuudesta

“Sarjakuva kertoo työstäni yhteisötaiteilijana ja vanhuuden monista puolista. Asetun piirtäessäni vanhenevan ihmisen asemaan. Piirrän hetkiä ja kohtaamisia palvelutalossa. Tunnustelen myös itsessäni ikääntymisen tuomia muutoksia. Yritän ymmärtää ja hyväksyä vanhenemista, ja sitä kautta elämää. Muistelen vanhempieni vanhenemista ja kuolemaa. Voiko ymmärtää ajan kiihkeää etenemistä, joka tuntuu iän karttuessa vain kiihtyvän, vaikka päivät matelevat samankaltaisina. Vanhuuden kokemus muuttuu koko ajan. Mielikuvat mökin mummoista istuvat tiukassa vaikka nykyvanhukset ovat aktiivisia toimijoita.”

3. Muistileikki

“Kolmas osio Muistileikki fantasioi hyvästä vanhuudesta. Se on toiveajattelua, suuria tunteita, mielikuvitusta ja haave siitä, jos muistisairaus tulisikin, se ei veisi pois sisäistä maailmaani.”

Työt ovat toteutettu musteella, piirtäen siveltimellä ja kuivamustekynällä, puutikuilla sekä käyttäen naavaa ja talouspaperia. 

Mari Anneli Halonen (s.1980) on yhteisötaiteilija, piirtäjä ja keraamikko, jota kiinnostaa musteella piirtäminen, keramiikkaesineiden viimeistely ja mummojen kanssa kahvittelu. Yhteisötaidetyössään hän kohtaa ihmisiä keskustellen, laulaen ja soittaen, kuvittaen muistoja ja livepiirtäen. Hän ohjaa myös Mummopunk-bändiä sekä on kuopiolaisen Tähtisumukollektiivin jäsen.

Kiitos Taiteen edistämiskeskukselle näyttelyn tukemisesta.

// ENG

Mari Halonen – The best thing is Freedom, the scariest is the Darkness

11.4.-8.6.2025 | GalleriA

The drawings in this exhibition are based on Halonen´s experiences as a community artist working with the elderly. In her works, Halonen explores aging on both a societal and personal level. Throughout her life and career, Halonen has met hundreds of elderly people. She has visited homes, assisted living facilities, day centers and various communities. She has encountered people enjoying the best time of their lives in retirement, as well as those who require care at a relatively young age.

“Dementia is a frightening and strange disease. I have had the opportunity to see life from many perspectives, and the one thing we all share is that we age. While drawing, I reflect on my own future: What do I wish for myself? How do I want to spend my old age? I put myself in the position of someone with dementia and ask how I would want to be treated if I could no longer express it myself. What truly matters in life when the body becomes frail or memory fades?”

The state and future of elderly care are discussed in the media daily. The situation is inevitably heading towards a crisis, as large age cohorts grow older while a significant number of healthcare workers retire. The need for care and assistance will be enormous. Who will take care of us, and who will receive care? What does a dignified old age look like? What does a dignified death mean?

Alongside the uncertainties and fears associated with aging, Halonen also wants to highlight its positive aspects. The joy of having time to do things one has always wanted to do. Joining a grandma punk band, trying new things for the first time, reading as much as one wants, traveling, attending concerts and hockey games, falling in love again, and resting when needed. The best thing about aging is freedom.

The exhibition consists of three parts:

1. The Builders of the Welfare State – 100 Elders

After the war, people rebuilt Finland, repaired and renewed, worked hard, raised children, and gave their all. What do we give them in return?

2. A Comic Strip on Aging

“This series illustrates my work as a community artist and explores the many sides of old age. While drawing, I place myself in the position of an elderly person, capturing moments and encounters in care homes. I also reflect on the changes that come with my own aging. I try to understand and accept aging—and through that, life itself. I remember my own parents’ aging and passing. Can we comprehend the relentless speed of time, which seems to accelerate with age, even as the days feel monotonous? The experience of aging is constantly evolving. Stereotypical images of grandmothers sitting in their cottages persist, even though today’s elderly are active participants in society.”

3. Memory Game

“This section fantasizes about a good old age. It is wishful thinking, deep emotions, imagination, and a dream that, if dementia were to come, it would not take away my inner world.”

The works are created using ink, drawn with a brush and dry ink pen, wooden sticks, as well as unconventional materials like lichen and paper towels.

Many thanks to the Arts Promotion Centre Finland for supporting this exhibition.

Mari Anneli Halonen (b. 1980) is a community artist, illustrator, and ceramicist interested in ink drawing, finishing ceramic objects, and having coffee with grandmothers. In her community art work, she engages with people through conversation, singing, playing music, illustrating memories, and live drawing. She also leads the Grannypunk band and is a member of the Tähtisumu Collective in Kuopio.